Sauvakävelyä ja purkkiin pissaamista

Tammikuussa kulutin terveydenhuollon palveluja enemmän kuin aiempina opiskeluvuosina yhteensä. Hammaslääkärin ja fysioterapeutin lisäksi juoksin laboratoriossa antamassa virtsanäytteitä lievähkön mutta kiusallisen tulehduksen vuoksi. Asioidessani apteekissa kolmatta kertaa viikon sisään kävi kieltämättä mielessäni, että missäs kymmenissä sitä nyt taas ollaankaan. Onneksi päiviä ovat piristäneet avuliaat hoitajat ja savonmurteellaan sydämeni valloittanut farmaseutti.

Sarjassamme älä aliarvioi piristävien sukkien vaikutusta liikuntasuoritukseen.

Eilen kuulin fysioterapeutilta hyviä uutisia. Selkäni on erikoinen, mutta normaali. Vaikka röntgenkuva paljasti pieniä skolioosin tapaisia muutoksia selässäni, olivat ne miltei mitättömiä. "Nyt et uhraa elämästäsi enää hetkeäkään näiden asioiden murehtimiseen, vaan hoidat itseäsi niin kuin tähänkin asti ja kävelet selkä suorassa, ylpeänä omasta tavaramerkistäsi", hän kehotti tarkoittaen tavaramerkillä selkärankaani, jonka nikamat näkyvät selvästi ihon alta.

Sauvakävely muutaman kerran viikossa ja sitä tukeva lihaskuntoharjoittelu onkin pitänyt pääkivut ja raajojen puutumiset hyvin kurissa. Paitsi viime viikolla, kun jätin liikunnan kokonaan tuon ah-niin-ihanan virtsatietulehduksen vuoksi.  Ja voin kertoa, ettei keho kiitä.

Onni onnettomuudessa etten osaa hävetä intiimiongelmistakaan puhumista tuntemattomien kanssa. Kerran yläasteella marssin terveydenhoitajan luokse kondomipaketti kädessä kysyäkseni mistä tietää, ovatko ne menneet vanhaksi tai jotakin muuta yhtä järkevää. Avauduin ja kyselin enemmänkin, mutta yksityiskohdat olen armeliaasti unohtanut.  

P.S.  Olen aika varma, että läheiseni toivovat salaa minun sensuroivan edes osan informaatiotulvastani heidän seurassaan. 

P.P.S Irvistän otsikolleni itsekin.