Ihmeellinen internet

Kello on yksi yöllä, ja suunnittelin käyväni nukkumaan jo puolitoista tuntia sitten. Sitten tein sen taas.

Olen oputtoman utelias ja kiinnostunut toisista ihmisistä. Kaverini moittivat joskus, ettei minulle voi kertoa aukollista tarinaa, koska alan tivata lisää yksityiskohtia ja kysymyksiä, joihin heillä ei ole vastauksia.  Teen sitä kai siksi että kokoan ihmiset päässäni pieninä palasina, rakennan ja puran, kunnes uskon ymmärtäväni ihmistä ja hänen ajatusmaailmaansa. Silloin tällöin palaset eivät loksahda kohdalleen millään. Eräänkin ihmisen olen tuntenut 8 vuotta ja puutteelliset palaset kiusaavat mieltäni vieläkin. En saa siltä rauhaa.

Olen siis kiinnostunut myös ihmisistä, jotka eivät joko kuulu elämääni enää tai eivät ole koskaan varsinaisesti kuuluneetkaan, jos kuvani heistä on vaillinainen. Mutta koska todellista yhteyttä välillämme ei enää ole, en välttämättä voi kysyä heiltä henkilökohtaisesti mitään. Somelta ja Googlelta voin kyllä tiedustella mielin määrin.

Mistä pääsemmekin tähän hetkeen...

Ihmeellinen on internet ja uteliaalle ihmiselle suunnilleen sama asia kuin tupakka nikotiiniriippuvaiselle. Viime päivinä netti on varastanut yöuniani, mutta myös kertonut, että:

• Ensimmäinen poikaystäväni asuu yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Eniro tarjoaisi tarkan osoitteenkin. Tämän googlasin ajankuluksi.
• Tyly opettaja eräältä kurssilta todellakin on naimisissa, mutta liitto on tuore. Halusin tietää lisää ihmisestä, joka vaikutti turhan itsetietoiselta.
• Ystäväni äidillä on vankka fanijoukko Youtubessa, vaikka hän ei somea käytä. Olen utelias.
•  Google on säilyttänyt kuvia minusta, joita ei pitäisi enää netissä olla olemassakaan. Mutta eihän täältä voi pyyhkiä jälkiään... Tarkisin, mitä muut halutessaan saavat tietää minusta 

Huoh. Ennen vanhaan ihmiset olivat huolissaan siitä, että kaikkitietävä jumala tuomitsee heidät synnistä. Nyt pelätään, millaisen jäljen jätämme itsestämme Googleen. Ja niin kauan ku
n on liikkeellä kaltaisiani stalkkereita on syytäkin pelätä.

Loppuun ihan ajatuksena: kolme suurta ajattelijaa, Kungfutse, Sokrates ja Kristus eivät jättäneet itsestään mitään jälkipolville. Heidän sanomisiaan kirjasivat ylös toiset. En kerro keneltä ajatuksen kuulin, koska hän ei toivo ikuista internetjälkeä itsestään.