Tunteita ja tuoksuja

En muista numeroita enkä nimiä ja unohdan aivan liian helposti myös kaiken, mitä luen tai näen. Yhtä asiaa en kuitenkaan unohda: tuoksuja.

 Koko ikäni olen yrittänyt löytää hajuveden, jota äitini ystävä aina käytti. Muistan tuosta ystävästä vain tuoksun ja sen, että hän teki kerran minulle ja veljelleni kahdenlaista kermavaahtoa, toiselle vaaleanpunaista ja toiselle vaaleansinistä. Olin ehkä kolmevuotias.

Rakastan pyörävarastojen ja puisten rappukäytävien tuoksua. Kloorin haju puolestaan tuo ikävästi mieleen ala-asteen liikuntatunnit ikivanhassa uimahallissa ja kärttyisät uimaopettajat, jotka pukeutuivat löysiin t-paitoihin ja puhalsivat pilliin vähän väliä.

K haluaa aina, että ostamme minun lapsuudenkodissani käytettyä huuhteluainemerkkiä. Se tuo kuulemma mieleen seurusteluaikojemme alun. Tänään sain hänet suostuteltua uudenlaiseen pesuaineeseen, joka taas muistuttaa minua teini-iän syyslomista. Vietin aikoinaan joka syksy viikon ystäväni äidin kotona toisella paikkakunnalla ja nyt kylpyhuoneemme tuoksuu pitkään valvotuilta öiltä, karkilta ja kikatukselta.  

Muutama päivä sitten päätin kokeilla Sebamed-saippuaa, koska olimme saaneet jostakin ilmaisnäytteen. Välittömästi siirryin ajassa kuusi vuotta taaksepäin, pahimpaan teini-ikään ja ensimmäiseen poikaystävään. Mieleen tulvivat fritsut ja lumeton talvi, märät sukat ja inho omaan vartaloon. Päätin silti jatkaa saippuan käyttöä ahdistavista muistoista ja sen aavistuksen imelästä hajusta huolimatta, koska atooppinen ihoni ei piittaa siitä millaisia muistoja kulloinenkin saippua sattuu tuomaan mukanaan.

Varmaan jokaiselle on myös käynyt niin, että "elämän suuren rakkauden" päätyttyä vastaan tulee ihminen, joka tuoksuu aivan samalta kuin hän. (Tai toisinsanoen käyttää samanlaista haju/partavettä). Eikö ole ihmeellistä, kuinka pelkkä tuoksu voi saada vatsan solmuun?

Miksi muuten vauvat tuoksuvat aina samalta?!

Sekavaa tekstiä ja sekavia ajatuksia.

P.S. Pahoittelen otsikkoani, en vaan voinut vastustaa kiusausta.