Romahdusvaara

Elän parhaillaan kieltämisvaihetta ja mielenkiinnolla odotan, milloin se päättyy.

Minä en jaksa kantaa yhtä raskaita kuormia kuin jotkut toiset. Jo ala-asteella otin hermolomaa päivän tai kaksi yleensä pari kertaa vuodessa. Ymmärtäväiset vanhemmat kuittasivat poissaoloni  flunssana. Pienestä pitäen olen myös murehtinut asioita etukäteen ja sortunut huolitaakkani alle säännöllisin väliajoin.

Lukiosta muistan erään aamun, jona meikkasin neljä kertaa. Bussipysäkille kiiruhtaessani erehdyin vilkaisemaan peiliin ja käännyin takaisin. Olin mielestäni liian ruma mennäkseni kouluun ja palasin itkien kotiin. Todellisuudessa naamani oli vain viimeinen huoli repussa, jossa kannoin silloin kahden itsetuhoisen ihmisen huolia omieni lisäksi. 

Viime yönä laskin nykyiset murheeni. Niitä on kaksitoista. Kaksitoista asiaa, jotka pitäisi tehdä seuraavan kahden päivän aikana. Ylimääräisiä projekteja, pakollisia projekteja, ikuisuusprojekteja... Ja minä kun olen yhden huolen ihminen - yksi projekti per päivä, kiitos! Olisin jo sortunut jos voisin, mutta ihmeellinen on ihmismieli: en anna itseni tiedostaa ahdinkoani, ennen kuin on turvallista romahtaa.

Syksyn mittaan olen oppinut suhtautumaan asioihin rennommin sitä mukaa, kun uudenlaisiin tilanteisiin  olen joutunut. Välillä olen ottanut aikalisän ja kieltäytynyt tehtävistä, joihin en ole ollut valmis. (Jälkeenpäin ajatellen harmittaa. Kyllä minäkin olisin osannut.) Olen oppinut mokaamaan ja unohtamaan asian samantien. Tiedän senkin, että suurin osa ahdistuksestani on itse aiheutettua ja täysin turhaa.

Vähemmän tärkeissä asioissa vitkastelen ja olen suurpiirteinen, mutta olen itse juttujeni ankarin arvostelija. En tyydy mihinkään, vaan työstän ja työstän. Aikaa kuluu, ja jonkin ajan kuluttua ahdistun siitä, kuinka paljon aikaa on kulunut. Työstän ja työstän, enkä ole tyytyväinen vieläkään. Ahdistun entistä enemmän. Tiedän haalineeni projekteja liikaa, mutten haluaisi luopua yhdestäkään.

Elän parhaillaan kieltämisvaihetta ja mielenkiinnolla odotan, milloin se päättyy.