Jo kauan sitten halusin kirjoittaa tästä aiheesta, jota ajattelematta en teininä elänyt päivääkään. Kymmenet kerrat olen tuntenut oloni alastomaksi ja nöyryytetyksi helottavine poskineni ja kuumottavine korvineni. Ollut varma, että muut katsovat halveksien.
Koska olen tyttö, saatoin peittää punastumisen paksulla pakkelikerroksella. Teinivuosien aikana kehitin mitä äärimmäisiä maskeerauksia pioniposkieni peittämiseksi. Googlailin solusalpaajia ja opin, että kaikkein pahimmalta poskien punoitus näyttää kauppojen keinovalaistuksessa. Se oli kuitenkin välivaihe kohti itsevarmuutta ja punastumispelosta pääsemistä, jota en uskonut koskaan tapahtuvan. Jos punastun nykyään, annan sen vain tapahtua. Kihelmöinnistä poskilla voi jopa nauttia.
Ehkä joku jossakin jännittää punastumista niin, että se rajoittaa hänen elämäänsä. Siksi haluan jakaa parhaimman, huomaamattomimman ja silti tehokkaan punastumisen peittämiskeinoni, joka sopii mielestäni miehillekin.
Kyseessä on kuitenkin niin huomaamattomista hiukkasista koostuva peiteaine, että uskaltaisin kokeilla sitä, vaikka olisin mies. Netistä ainetta voi tilata helposti ja pikkupurkki mahtuu kerrostalon postiluukusta. Suosittelen levittämistä luonnonvalossa ja maltillisuutta alkuun, koska minkäänlaista väriä läpi päästämätön naama on paljon epäviehättävämpi kuin punoittavat posket.
Kuvat ovat huonolaatuisia (ja vähän ällöttäviäkin), mutta halusin havainnollista tuotteen peittävyyttä. Ensimmäisessä kuvassa on ärhäkkä finni ennen peiteainetta, toisessa Blush Awayn ja vähän turhankin runsaasti käytetyn ruskean peiteaineen jälkeen. Punaisuus erottuu, mutta ero on selvä.
Ja joo, olin yksi niistä, jotka eivät koskaan uskoneet mineraalimeikkien riittävän meikkinsä pohjaksi. Kunhan punastumisen oppii vain unohtamaan, sen herättämistä kielteisistä tunteista ja pikkuhiljaa jopa itse punastumisesta voi päästä eroon. I promise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti