Muuttuisin, jos voisin, mutta tällaiseksi synnyin. On äärettömän kuluttavaa, turhauttavaa ja noloakin stressata jatkuvasti mitättömistä asioista.
K lähti viettämään opiskeluihin osittain liittyvää lomaa Yhdysvaltoihin. Stressasin jo monta päivää etukäteen paluumatkaa Helsinki-Vantaalta kotiin. En oikeastaan ajamista, vaan eksymistä ja varsinkin niitä lentoaseman parkkipaikkojen portteja, joihin pitää työntää lipuke ja ajaa sitten ulos. (Siis oikeasti, K lähti yksin Yhdysvaltoihin ja minä en meinannut selvitä joistakin lentoaseman porteista!!?? Get a grip, woman!!)
Totta kai tein porteilla hermoilijan mokan ajamalla sentin verran liian kauas lippuautomaatista, jolloin jouduin laittamaan käsijarrun päälle ja kurottamaan. Eikä se mitään vielä, mutta käsijarru jumiutui ja portti odotti avoimena ikuisuudelta tuntuneen ajan, kunnes matkaseuraksi sattumalta osunut K:n kaveri kehotti painamaan jarrua samaan aikaan kun painan käsijarrun pois päältä... (#Noloo #KillMeNow)
Kaikkein suurin pelkoni oli (ja on vieläkin) K:n reissu Yhdysvaltoihin. Olenhan lahjakas keksimään, kuinka asiat voivat mennä pieleen. Noh, ensinnäkin hysteria-akka minussa päivitti Flightradar-sivustoa viisi tuntia, kunnes näki koneen laskeutuneen turvallisesti Norjanmeren yllä sattuneesta hetkellisestä "katoamisesta" huolimatta. Toiseksi, lauantaina se esti keskittymiseni mihinkään hermoillessani kaikkea mahdollista K:n puolesta!
Keskusteltiin erilaisuudestamme ennen Helsinki-Vantaalle lähtöä.Totesimme kumpikin olevamme iloisia siitä, ettei meidän tarvitse olla parisuhteessa itsemme kanssa. K1 ja K2 tuskin ehtisivät menoiltaan rauhoittua tai tavata toisiaan, minä1 ja minä2 tukahduttaisimme toisemme huoltemme alle. Oli miten oli, olen kiitollinen siitä, että olen saanut välttyä todellisilta huolilta.
Onneksi en tiennyt aiemmin tuosta sovelluksesta. Olisi pitänyt äidin ja sisareni lentojen ajan varmaan töissäkin päivitellä :'D
VastaaPoistaItsekään en haluaisi koskaan tällaista huolehtijaa seurustelukumppaniksi. On ihanaa seurustella jonkun täysin rauhallisen ihmisen kanssa, joka ehkä onnistuu ajoittan tartuttamaan sitä rauhallisuutta myös itseenkin. Usein mietin, että miten ihmeessä se toinen sitten jaksaa omia hermoilujani?
Musta tuntuu usein samalta! Onneksi ärsyyntymisen sijasta K taitaa pitää hermoilujani vähän kuin arjen komediana. Enkä aina itsekään tiedä, kuinka tosissani huolissani olen - kuten kun tässä joku aika sitten sanoin K:lle pelkääväni, että nousen vahingossa Pietarin junaan Tampereen junan sijasta. (Siis joo ja mistähän lähtien Allegro on tarkoittanut Tamperetta :DD??)
PoistaFlightradar on ylihuolehtijan ykkönen, mutta vielä suuremmassa käytössä on Tilannehuone, josta pystyy tarkastamaan kotimaan viimeisimmät merkittävät hälytykset. :DD
Eikä toi junadilemma, ihan mahdollinen hei, voisi käydä kenelle vaan :'D
PoistaJa joo, tilannehuone on tullut itsellekin tutuksi. Pahinta on vaan se, kun siellä näkyy vaan kaupunki, niin kun miettii, että palaakohan juuri omassa talossa, kun näkee paloauton pihalla, ja siellä lukee Helsingissä suuri rakennuspalo, niin mistä sitä sitten tietää, onko se omassa talossa. Tai siis _tottakai_ se on omassa talossa ja sitten pitää äkkiä lähteä asioille, ettei vaan jää palon uhriksi -.-
Kerran meidän talossa jopa oikeasti paloi, ja sitten olinkin aika rauhallinen siinä itse tilanteessa, vaikka näiden kaikkien neuroosivuosien jälkeen voisi kuvitella, että olisi enemmän paniikissa.
Mä oon tossakin suhteessa samanlainen, sitten ku katastrofi kohtaa "oikeasti" menenkin sellaiseen zen-tilaan :DD ehkä kutakin asiaa varten on olemassa vaan tietty määrä panikointienergiaa ja ollaan tuhlattu se jo etukäteen.
Poista