Viime päivinä olen kieltäytynyt ajattelemasta kuten onnettomuuttaan odottava Vilijonkka, katsellen tyyntä mutta ennustaen myrskyä. Pakkaspäivien luoman tekosyyn turvin olen googlaillut ja googlaillut ihmisiä miettien, mikä tekee heistä onnellisia ja kuinka he ovat houkutelleet hyviä asioita puoleensa.Ihanan ja opettavaisen syksyn jälkeen paluu opintojen pariin on tuntunut haikealta. Kesätyöpaikoista huolissaan olevat opiskelutoverit tartuttavat helposti ahdistusta minuunkin. Entä, jos en saa alani kesätöitä? Entä, jos en koskaan menesty urallani? Entä, jos en koskaan olekaan tyytyväinen elämääni?
Isäni sanoi kerran, että ihminen ei voi tehdä ihmistä onnelliseksi. En ole koskaan sitä vaatinutkaan, että toinen ihminen tekisi minut onnelliseksi. Ihanasta K:sta huolimatta etsin jatkuvasti maailmasta oman kokoistani paikkaa. En usko myöskään yksittäisen työpaikan tekevän minua onnelliseksi, mutta kirjoitan nyt, mitä minä haluaisin. Teen siitä todellista.
Haluaisin kertoa tarinoita todellisuudesta. Työkseni. Tarinoita yksittäisten ihmisten elämästä.
Haluan lopettaa vertailun. Toisten menestys tai onni ei ole minulta pois.
Googlailun perusteella elämäntapagurut kehottavat ajattelemaan positiivisesti. Helpommin sanottu kuin tehty kaltaiseni ylihuolehtijan kannalta. Ajatus on kuitenkin mukavan yksinkertainen: myönteiset ajatukset vetävät hyviä asioita puoleensa. Jos ajattelen toiveeni todellisiksi ja käyttäydyn sen mukaan, kenties ne toteutuvat. Eikä olennaista olekaan toteutuvatko ne, vaan kuinka elämääni ylipäätään suhtaudun.En tiedä, saanko kesätyöpaikkaa. Nautin ensin tästä maagisen kauniista talvesta, hempeistä tulppaaneista ja miten-näin-terveellinen-voi-olla-hyvää kasvissosekeitosta.
Lisää myönteisten ajatusten voimasta voi lukea esimerkiksi täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti