Pari sanaa luulotautisuudesta

Olen parantumattomasti sairas. Ainoastaan  diagnoosit vaihtelevat. Olen viimeisten vuosien aikana sairastanut endometrioosia, MS-tautia, Sjögrenin oireyhtymää, kilpirauhasen vajaatoimintaa, Crohnin tautia, hiivasyndroomaa, reumaa, Hodgkinin tautia, suolistosyöpää, aivosyöpää........... Kuulun siis niihin ihmisiin, jotka koko ajan, koko ajan pelkäävät sairastuneensa johonkin parantumattomaan tautiin. Välillä K vinoilee ehdottaen oireilleni selitykseksi kives- tai eturauhassyöpää.  Ajattelin avata tärähtänyttä ajatusmaaimaani vertaistuen toivossa.

Pari kolme vuotta sitten toinen silmäni tulehtui. Tulehduksen jälkeen punaisuus ei aivan palannut ennalleen ja huomasin silmieni verestävän vähän väliä. Epäilin Sjögrenin oireyhtymää, MS-tautia, mitä vain, mistä verestävät silmät saattoivat olla vain yksi oire. Silmälääkärin diagnoosi oli kuivat silmät.   Sittemin olen lopettanut työskentelyn työpaikassa, jossa paperipölyä oli järjettömät määrät ja silmäni voivat nykyään paremmin.

Aloitettuani yliopisto-opinnot huomasin kurkkuni olevan usein kipeä. Korvissa oli kummallista paineen tunnetta ja olo flunssainen, vaikka flunssaa ei ollut. Myöhemmin huomasin vaivan olevan yhteydessä niska-hartiaseudun oireisiin, enkä ajattele asiaa enää. Samoista vaivoista on seurannut myös vihlovia pääkipuja ja kipua myös silmien takana.

Otsassani on luomi, jonka joskus pienenä päätin repiä pois. Miksi? En todellakaan tiedä. No olihan sitäkin sitten aivan pakko käydä näyttämässä hoitajalle, ihan varmuuden vuoksi, kun oli kohollaan ja kaikkea. Kuulemma kohollaan oleva luomi on nimenomaan hyvä asia.

Joulun aikaan pelkäsin selkäni välilevyjen puolesta. Koska selkääni ei koskaan ole kuvattu olin ihan varma, että jotakin parantumatonta oli jo tapahtunut. Kuten röntgenkuvat sittemmin osoittivat, kaikki on kunnossa.

Pari viikkoa sitten pelkäsin virtsatulehduksen jälkeisten oireiden olevan merkki jostakin vakavammasta, kasvaimista munasarjoissa tai mistä tahansa muusta. Käynti gynekologilla paljasti senkin huolen olleen turha, ja kas kummaa, oireet hävisivät.

Viimeinen pelko on tuorein ja mietin sitä yhä. Pelkään vakavaa suolistosairautta.

Luulen, että kehoni alkaa oireilla, koska alitajuntani käskee sen oireilla. Stressaavina aikakausina ajattelen synkkiä ajatuksia ja naps, johan on huono olo. Eilen huomasin muutenkin alhaisen stressinsietokykyni olevan taas koetuksella,
kun huuleeni oli ilmestynyt pieni erkkipena (huuliherpes), joita minulla on aniharvoin.

Parantumattomasti luulosairaana haluaisin antaa muutaman neuvon niille, jotka kärsivät samasta tilasta.

Minun muistiinpanokirjassani seikkailevat tietenkin muumit.

1. Lopeta stressaaminen. (Heko, heko, et olisi kaltaiseni, jos siihen pystyisit.) Mutta vakavasti ottaen, stressi se vasta tappaakin.

2. Osta kiva kirja, johon voi kirjata oireita ylös. Näin ollen osaat hahmottaa syitä ja seurauksia. Usein on kärsinyt samoista vaivoista jo aiemmin, mutta sen unohtaa, jos ei kirjaa ylös. Voisi sitä terveempiäkin harrastuksia keksiä, mutta itse saan siitä mielenrauhan.

3. Yritä lievittää ahdistusta ja stressiä tekemällä asioita, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle.

4. Katso tämä dokumentti. 

5. Syö hyvin, liiku ja nauti elämästä. 
 

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." - Muumipappa ja meri s. 34

Vietin viime kuussa syntymäpäiviäni ja sain Muumipapan mietekirjan pikkusiskoltani. Muumikirjoihin kätkeytyy paljon elämisen ja olemisen filosofiaa, vaikka sitä ei lapsena oivaltanut. Siitä inspiroituneena vietin viime kesänä lukemattomia aamuja lähipuistossani kerryttäen maksaläiskiä ja lukien Jukka Laajarinteen teosta Muumit ja olemisen arvoitus. On turhauttavaa, että unohdan nopeasti kirjoista löytämäni hienot ajatukset. Hajamielisyyteni vuoksi olen surkea kertomaan vitsejäkin, koska unohdan nekin heti kuultuani. K:n vitsivarasto on kyllä ehtymätön, mutta minua huvittaa enemmän tilannekomiikka.

Viime viikolla turhauduin mummovaivoihini ja valitin K:lle:   "Miksi pitää aina olla joku terveysjuttu ja sitten mun koko maailma pyörii vaan sen ympärillä? Ja sitten kun yks asia häipyy tulee toinen tilalle..." K väänsi suupielensä alaspäin ja vastasi: "Kuule kun ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että kaikki olis terveitä."  Nauroin.

Kävin tällä viikolla gynekologilla ja kaikki oli kunnossa. Eiköhän tästä selvitä, vaikka oireita onkin vielä välillä.

Harmaan ja sateisen aamun jälkeen ulkona paistaa nyt aurinko. Merkillinen sää. Koskaan ei kannata aliarvioida säätä puheenaiheena. Pelkästään tällä viikolla olen puhunut siitä tuntemattoman kanssa kahdesti ja ystävien neljästi. Taannoin eräänä tuulisena päivänä muuan vanha herra huuteli minulle kadun toiselta puolelta: "Mikäs se semmoinen laki on, että aina tuulee tuolta suunnasta..." Tilaisuuden tullen turvauduin aina-yhtä-surkeisiin puujalkavitseihini ja vastasin: "Luonnonlaki!"